Maailman parantamisen ihanuus ja kurjuus

Kun lentoliput saatiin varattua ja matka alkoi käydä toteen, oli seuraava etappi saada jokin kehitysyhteistyöprojekti. Ihan varmasti joku ottaisi neljä partiolaista ilmaistyöhön innosta kiljuen. Eihän se nyt ihan noin mennyt. Projektin saaminen osoittautuikin yllättävän haastavaksi. Ensin käytettiin kaikkia mahdollisia kontakteja Suomen suurlähetystöihin ja konsulaatteihin jo ennen kuin olimme edes päättäneet kohdemaata. Sitten alkoivat sähköpostit lennellä Annan Tansanian kontakteihin ja muutama projekti jouduttiin hautaamaan kaiken maailman syistä. Itsellänikin on kontakti Tansaniaan ja tätä kautta löysin Toini Niskasen ja Morogorolaisen orpokodin. Odotettavissa on ainakin vierailu siellä ja katsotaan, jos pystyisimme tekemään siellä jotain hyödyllistä. 

http://kehyaputoinintori.com/ Linkistä löytyy esittelyt Toinin torille, ja kuinka itse voi auttaa. Itselläni on aina terve epäilys, että mihin rahat käytännössä menevät ja Toinin tori on luotettava kohde. Ja mikä parasta, ei edes tarvitse matkustaa Tansaniaan auttaakseen Morogorolaisia orpoja! 

Nyt Tansaniasta kuului SP:n kautta: partiokontakti ja kehitysapukohde on löytynyt! Toinen kohde on Coast Regionilla, jossa rakennettaisiin vähäkustanteisia taloja ja toinen Morogorossa, jossa istutettaisiin puita. Ja mikä parasta, meille on mietitty seuranta ainakin projektien ajaksi, jolloin me maksamme seuraajan ruoat ja hän auttaa meitä hankkimaan halvemmat kulkuvälineet ja – yhteydet. 

Lonely Planetin matkaopas on ollut näppärä iltalukeminen

Nyt kun projekti on hanskassa (noin suurin piirtein), on paljon helpompi väsätä erilaisia avustushakemuksia. Kunhan saisimme vielä projektin aikataulun, niin voisimme alkaa miettiä muita aktiviteetteja ja lyömään lukkoon esimerkiksi safarin tilausta ja saunomista Annan tutun luona Dar Es Salaamissa.

Mistä ajatus sitten lähti?

Syksy 2008: Uudet vaeltajat (kiitos ikäkausiuudistuksen) istuivat porukalla miettimässä toimintasuunnitelmaa moneksi vuodeksi eteenpäin. Ohjelmaan saatiin kaikenlaista luontoretkestä kuntoiluun ja pj-kurssin käymiseen. Keväälle 2009 merkittiin Suomi-projekti, kesään 2012, kauas tulevaisuuteen, rustattiin vanhimpien vaeltajien ulkomaanprojekti. Jossain vaiheessa lensi läppä, että mitä jos lähdettäisiin Afrikkaan. Kukaan ei muista missä, milloin ja mistä idea syntyi. Tai ainakaan kukaan ei enää tunnusta hullua ideaa omakseen.

No, idea ehti hyvän aikaa muhia, ennen kuin se uudestaan otettiin viime keväänä puheeksi. Viime syksynä vasta rupesikin tapahtumaan! Syyskuussa, juuri ennen Eevan vaihtoon lähtöä, tapasimme ja teimme karkeita hahmotelmia reissusta. Vielä mietimme, onko Afrikka oikeasti realistinen vaihtoehto. Selvitimme asiaa ja tulimme tulokseen, että onhan se. Konsultoimme kohdettamme vielä alan miehellä, Riku Rantalaltakin. Jos siha pystyy, niin pystyy hakatyttökin!

Syksyllä olemmekin kokoustaneet jo useamman kerran miettien reissun tavoitteita, yhteisiä sääntöjä, varainkeruuta ja käytännön asioita rokotuksista majoitukseen. Ennen vuoden vaihdetta saimme myös vihdoin tehtyä päätöksen kohteen suhteen. Lentoliputkin on jo varattu, joten nyt on aika lyöty lukkoon: 10.–30.8.2012 nämä tytöt bongaavat norsuja Tansanian savanneilla.

Suomen Partiolaiset on myös valinnut viisi vaeltajavartiota pilottivartioiksi ulkomaanprojektiin, koska projekteja ei juuri vielä ole tehty ja käytäntö on vakiintumaton. Olemme yksi näistä viidestä vaeltajavartiosta, joten tukea on onneksi riittämiin.

Nyt pohdinnan alla on, että mitä todella haluamme reissun aikana tehdä ja nähdä ja, ennen kaikkea, mihin kaikkeen budjettimme antaa myöten. Vastuuta on jaettu tehokkaasti, siinä missä Heini tutki lentolippuja, Maria ihmettelee aktiviteetteja, Eeva avustusvaihtoehtoja ja Anna lähettelee sähköposteja SP:lle ja pitkin maailmaa.

Projektimme tavoite numero yksi: halutaan nähdä norsu ja kirahvi. Mutta tämä tavoite ei suinkaan ollut ainoa tavoitteemme. Nyt kun lentoliput on varattu, tuntuu koko ajan enemmän siltä, että tavoitteemme ovat oikeasti toteutumassa. Kukapa olisi uskonut.

-          Anna ja Maria