Uwe tayari - Ole valmis!

Fredrick

Koska Tansanianmatkamme oli partiomatka, tietenkin tapasimme paikallisia partiolaisia monessa paikassa.

Ensimmäisenä päivänä Dar Es Salaamissa meitä oli hotellilla vastassa International Commissioner Fredrick. Kaveri vei meidät tapaamaan Partiopäämajaan partiopamppuja ja tavallisia partiolaisia. Perillä päämajalla meille kävi ilmi, että partiolaiset ovat ramadania viettäviä muslimeita, eikä meillä ole mitään mahdollisuutta täyttää kurisevia vatsojamme ennen auringonlaskua. Onneksi pääsimme luikahtamaan välissä lounaalle. Illalla partiolaiset olivat valmistaneet meille pientä paikallista iltapalaa ja viihdykeohjelmaa.


Seuraavan kerran tapasimme partiolaisia Chalinzessa, jossa kaksi partiolaista auttoivat meitä vaihtamaan bussia Arushasta Morogoroon. He olivat tulleet pelkästään paikalle meitä varten noin tunniksi, jotta me pääsisimme oikeaan bussiin turvallisesti. Ihanaa! Ilman heitä bussinvaihdosta ei olisi todellakaan tullut mitään.

Morogorossa pääsimme varmaan Tansanian kuuluisimmalle partioleiripaikalle Bahat Campiin. Oli jo pimeää ja satoi, kun ajelimme ylös kuoppaista tietä. Jossain vaiheessa jätimme auton ja jatkoimme jalan metsään. Vastaan tuli joki, josta kannatti mielummin kahlailla kuin hyppiä pitkin sateen niljastamia kiviä, jotta edes jokin osa meistä ja tavaroista säilyisi kuivana. Joelta oli lyhyt matka taloon, jossa oli pöytä ja muutama huone. Meidät heitettiin peräkammariin ja saimme patjat makuupussiemme alle. Tytöt olivat laittaneet ruoaksi herkullista possua sekä pinaattia ja riisiä. Aivan uskomattoman namia!

Polku vessoille

Vehreässä paikassa sijaitseva leirirakennus

Aku ankka -notskin virittelyä iltaa varten

Näin leirille päästiin

Mangopuu

Vasta aamulla paljastui meille paikan ihanuus! Olimme keskellä trooppista metsää, jossa apinat hyppelivät puusta toiseen. Päivän ohjelmassa oli ensin puiden istutusta. Koska Tansaniassa 4 % väestöstä pystyy kokkaamaan sähköhellalla, puulla on kova kysyntä. Tästä syystä ihmiset kaatavat puita metsästä päämäärättömästi ja altistavat ympäristöä mm. eroosiolle. Istutimme leiripaikan läheisyyteen mango-, avokado- ja appelsiinipuita, sekä kukkulan rinteelle 10 vuodessa valmiiksikasvavia puita.

Myöhemmin iltapäivällä tehtiin sudenpentuhaikki. Kiivettiin rastafari-vartijan opastamana kukkulalle ja tultiin mutkitellen alan. Poimittiin jonkun rinteellä asuvan ihmisen pihasta lokomangoja ja ostettiin pätkät sokeriruokoa. Ah sokeriruokojen autuutta!


Seuraava partiokontakti oli rannikolla Bagamoyossa. Meitä vastaan tuli autollinen isoja pamppuja, mm. Regional scout commissionair kaikkine kollegoineen. Meininki oli hieman erilaista kuin päivää aikaisemmin Morogorossa. Ensin menimme käymään paikallisella kunnanjohtajalla, jolla oli yhdennäköisyyttä Kofi Annanin kanssa. Mies selkeästi ymmärsi partion tärkeyden, vaikkei itse ollutkaan partiolainen. Hän jutskaili leppoisasti tosin kuin hänestä seuraava pamppu. Ensimmäiseksi kun pääsimme herran työhuoneeseen, ihmetys oli suuri: "Siis teitä on vain naisia täällä?" Ja siihen kiinnostus loppuikin.

Pamppukierroksen jälkeen oli vuorossa  kaupunkikierros, jossa meidät pyöräytettiin vanhoihin raunioihin kuin orjapaikkoihin. Illalla vielä kunnanjohtaja sai partiohuivin ja meidät kutsuttiin pienelle vastaanotolle.

Seuraavana aamuna oli tarkoituksena mennä rakentamaan tiiliä ja taloja, mutta vatsapöpö oli hiipinyt meidän jokaisen vatsaan. Partiolaiset olivat huolissaan ja jostain saatiin jopa neljä tohtoria paikalle toteamaan, että nyt tulisi levätä. Illalla nuori afrikkalaista tanssia opiskeleva partiolainen tuli näyttää meille rantaa ja auttoi shoppaamaan mehua. Aamulla hieman sotkujen jälkeen samainen kaveri tuli saattamaan meidät bussiin ja kulki meidän kanssa tunnin matkan Dar Es Salaamin, ihan vain, että löydettäisiin perille.

Katulasten kanssa

D'Salaamissa oli vielä tutustuminen katulapsiprojektiin edessä. Partiolaiset tukevat majaa, jossa on noin 15 katupoikaa asustamassa. Yhdessä he laittavat ruokaa ja kouluttautuvat johonkin työhön, esimerkiksi saven valajiksi. Luultavasti tästä majasta tulee meidän lippukunnan varainkeruuprojektin kohde täksi syksyksi.

Viimeisenä iltana meillä oli jäähyväisohjelmaa, jossa saimme kaikki Tansanian edustushuivit ja maatunnukset eli kirahvin kuvan. Samana päivänä oli lähdössä myös noin 40 henkinen brittiporukka, joten lyöttäydyttiin yhteen heidän kanssa illallisella. Koska laskussa neljän hengen lisäys noin 50 henkilön porukkaan ei tuntunut enää missään, niin saimme ystävällisesti 8 ruokalajin illallisen ilmaiseksi. Pikkasen sattui vatsaan!

Yleisesti ottaen partiotoiminta on erilaista Tansaniassa kuin Suomessa. Alun alkaen partiointi on liitetty kouluihin ja hyvin usein partiojohtajat ovat opettajia. Hallinto on tärkeässä asemassa ja titteli on tärkeä, olit sitten Region Scout Comissionair tai Troop leader. Keskimäärin partiolaiset - varsinkin johtajat ovat suomalaisia kollegioitaan vanhempia, mutta mukaan pääsee Tansaniassa jo pienestä pitäen.

Projektit, joita partiolaiset toteuttavat, ovat aivan eri mittakaavassa, kuten yllä mainittu puiden istutus. Partiolaiset kertoivat myös ruokkineet lapsia ja tehneet jonkinlaisen lääkemerkin.  Tansaniassa siis partiolaiset ovat merkittävämmässä asemassa yhteiskunnallisesti kuin Suomessa, esimerkiksi terveys- ja tautivalistuksillaan ja projekteillaan. Tosin Suomessa partiolaisille ei ole tällaista tarvetta - onneksi!