Maailman parantamisen ihanuus ja kurjuus

Kun lentoliput saatiin varattua ja matka alkoi käydä toteen, oli seuraava etappi saada jokin kehitysyhteistyöprojekti. Ihan varmasti joku ottaisi neljä partiolaista ilmaistyöhön innosta kiljuen. Eihän se nyt ihan noin mennyt. Projektin saaminen osoittautuikin yllättävän haastavaksi. Ensin käytettiin kaikkia mahdollisia kontakteja Suomen suurlähetystöihin ja konsulaatteihin jo ennen kuin olimme edes päättäneet kohdemaata. Sitten alkoivat sähköpostit lennellä Annan Tansanian kontakteihin ja muutama projekti jouduttiin hautaamaan kaiken maailman syistä. Itsellänikin on kontakti Tansaniaan ja tätä kautta löysin Toini Niskasen ja Morogorolaisen orpokodin. Odotettavissa on ainakin vierailu siellä ja katsotaan, jos pystyisimme tekemään siellä jotain hyödyllistä. 

http://kehyaputoinintori.com/ Linkistä löytyy esittelyt Toinin torille, ja kuinka itse voi auttaa. Itselläni on aina terve epäilys, että mihin rahat käytännössä menevät ja Toinin tori on luotettava kohde. Ja mikä parasta, ei edes tarvitse matkustaa Tansaniaan auttaakseen Morogorolaisia orpoja! 

Nyt Tansaniasta kuului SP:n kautta: partiokontakti ja kehitysapukohde on löytynyt! Toinen kohde on Coast Regionilla, jossa rakennettaisiin vähäkustanteisia taloja ja toinen Morogorossa, jossa istutettaisiin puita. Ja mikä parasta, meille on mietitty seuranta ainakin projektien ajaksi, jolloin me maksamme seuraajan ruoat ja hän auttaa meitä hankkimaan halvemmat kulkuvälineet ja – yhteydet. 

Lonely Planetin matkaopas on ollut näppärä iltalukeminen

Nyt kun projekti on hanskassa (noin suurin piirtein), on paljon helpompi väsätä erilaisia avustushakemuksia. Kunhan saisimme vielä projektin aikataulun, niin voisimme alkaa miettiä muita aktiviteetteja ja lyömään lukkoon esimerkiksi safarin tilausta ja saunomista Annan tutun luona Dar Es Salaamissa.