Apina siellä, leijona täällä

Yksi matkamme odotetuimmista osuuksista oli safari. Tansaniassa on upeat, ellei jopa yhdet Afrikan parhaimmista safareista, joten odotukset olivat sen mukaiset.Safarille oli varattu neljä päivää. Ensimmäisen päivänä kävimme Ngorongoron 2,5 miljoonaa vuotta vanhassa kraaterissa, jossa eläimet elivät vieri vieressä kuin lasten piirustuksissa. Loput kolme päivää vietimme kuuluisassa Serengetin luonnonpuistossa Tansanian pohjoisosassa. Piipahdimme myös masai-heimon yhdessä kylässä katselemassa alkuperäiskansan elämää. Vaikka kylä oli turisteja varten ajateltu, siitä sai silti kuvan ihmisten elämästä keskellä kuivaa savannia.

Masaielämää, ei sen enempää

Firma, Safari Makers, oli keskihintainen, mutta palvelu ei näkynyt hinnassa - positiivisesti. Kuljettajana oli noin 35-vuotias Maluta, joka oli ilmeisen kokenut alallaan. Hän ei hötkyillyt, vaan odotteli kärsivällisesti, milloin kissaeläimet ryömivät ruohon seasta esiin. Maluta tiesi myös, missä leijonat piipahtavat juomassa tai milloin eläimet ovat ylipäätään jossain muualla kuin nukkumassa viileissä paikoissa. Ja kun kukaan ei nähnyt, saattoi ehkä vettä lennellä leijonien päälle, jotta ne tekisivät jotain muuta kuin rötköttäisivät pusikossa. Norsujen ja kirahvien iät oli helppo arvioida vuosien kokemuksella ja muutenkin pienet nippelitiedot eläinten elämästä tulivat kuin luontodokumentissa.

Maluta opastettavineen. Huomaa myös vedestä kurkkiva eläin taustalla

Vaikea arvata, mikä sitten oli safarin kohokohta.. No elukat tietenkin. Näin lyhyesti näimme leijonia, virtahepoja, gebardeja, thompsongaselleja, vesipuhveleita, norsuja, helmikanoja, paviaaneja, hyeenoja, dikdikejä, seeproja, leopadeja, mangusteja, strutseja, kirahveja, sihteerilintuja, pahkasikoja, apinoita, tamaaneja, haikaroita, korppikotkia, punasarvinokkalintuja, haukkoja ja kaiken maailman pikkulintuja.

Kuvat puhukoot puolestaan:

Paikallinen pulu

Kukkasilmäinen thompsoningaselli

Pikkunorsu

Majoitus safarilla hyeenojen ympäröimänä

Pumba!

Simba!

Safarin suosituin kohde

Tamaani-pallero

"Mitä, turistit tulevat telttailemaan meidän nurtsille!"

Melkein kirahvikolari

Yhdestä ylläolevasta kuvasta näkyy, millainen majoitus safareilla on. Kupoliteltat, johon mahtuu mukavasti kaksi ihmistä, hädässä neljä. Suihkut olivat suhteellisen siistit, mutta päätettin selvitä saveteilla. Onneksi vessoina oli muutakin kuin reikä lattiassa. Tosin keskellä yötä saattaa olla 14 seepraa hätää kärsivän ja pöntön välissä. Ruokalukatos oli kiinteä, mutta jotkut söivät ulkona ehkä hieman pimeässä.

Safarille lähtee autonkuljettaja-oppaan lisäksi kokki. Kuljettajamme Maluta vihjaisi, että kaveri on yksi firman parhaimmista kokeistä. Tottavie, Juma laittoi meille ihanat kala-ateriat, kurkkukeitot ja vielä leipoi appelsiinikakun, ilman uunia! Ruoka oli enemmän kuin hyvää, mikä kruunasi safarimme.

Uwe tayari - Ole valmis!

Fredrick

Koska Tansanianmatkamme oli partiomatka, tietenkin tapasimme paikallisia partiolaisia monessa paikassa.

Ensimmäisenä päivänä Dar Es Salaamissa meitä oli hotellilla vastassa International Commissioner Fredrick. Kaveri vei meidät tapaamaan Partiopäämajaan partiopamppuja ja tavallisia partiolaisia. Perillä päämajalla meille kävi ilmi, että partiolaiset ovat ramadania viettäviä muslimeita, eikä meillä ole mitään mahdollisuutta täyttää kurisevia vatsojamme ennen auringonlaskua. Onneksi pääsimme luikahtamaan välissä lounaalle. Illalla partiolaiset olivat valmistaneet meille pientä paikallista iltapalaa ja viihdykeohjelmaa.

"Tää on silti lottovoitto"

Rinkka on purettu ja pölyiset pyykit pesty. Viimeisetkin pahanolon rippeet vatsasta on kadonnut, joten voin kait kutsua itseäni täysin kotiutuneeksi. Päällimmäisenä reissu sai ainakin omalla kohdallani muistamaan taas sen, että asiat ovat enemmän kuin hyvin. Opin rakastamaan omaa suihkuani sekä ruokaa, jota voi huolettomasti syödä ilman vatsanväänteitä. Muun muassa morongorolaisten partiolaisten kanssa aiheutti ihmetysta esimerkiksi se, että meille maksetaan opiskelusta tai että 23-vuotias nainen on partiolippukunnan johtajana.

Yleisesti ottaen mainittakoon tässä välissä, että reissu sujui hyvin: pahin probleema oli ruokamyrkytys, jonka vuoksi emme pystyneet ottamaan osaa talonrakennusprojektiin, vaan voimme pahoin Marynice's Lodgella ja Mama laittoi meille vihanneskeittoa.

Ensimmäinen näköhavainto tavoite-eläimestämme

Yksi tavoitteistakin saavutettiin: nähtiin norsu!

----

Terkkuja Sansibarilta!

Vaeltajaryhma Resistanssi, Imu on edennyt matkallaan jo Sansibarin saarelle. Takana on osalla sukelluskurssi ja palaneita paikkoja kehossa. Myos medusan iskemia on kropassa. Melkein koko Tansanian maa-alue on nyt takanapain, enaa muutama paiva Home Hospitalitya paikallisten perheiden kanssa Dar Es Salaamissa ja sitten perjantaiyona lentokoneen nokka kohti pohjoista ja Suomea.

Onneksi kuluva vuodenaika on taalla talvi, jolloin lampotila pysyy siedettavissa lukemissa. Tosin eras sheikki, jonka kanssa hengailtiin veneessa tanaan, vaitti talveksi +8C asteen lampotilaa. Kerroin sitten Suomen noin - 51 asteen pakkasennatyksesta, joka sai sheikin jaatymaan paikalleen. Mutta lampo hellii kalpeita suomalaisia!

Lisaa postailua kuvien kera tulee matkan jalkeen, jolloin kamera saadaan kytketyksi koneeseen.

- Maria

Ei vielä..

Mutta hieman yli kuukauden päästä on lähtö. Tässä vaiheessa (tai oikeastaan jo aikaisemmin) on hyvä katsoa rokotukset ja muut terveydelliset seikat kuntoon. Perusrokotusten lisäksi Tansaniaan tulee piikittää itseensä keltakuume ja hepatiitit sekä nappailla kolera ja lavantauti suun kautta. Jotta hepatiitti B -rokote antaisi täydellisen suojan, niin se tulisi ottaa erittäin hyvissä ajoin ennen matkaa. Nopeutetussa ohjelmassakin kestäisi noin puoli vuotta, mutta kuulemma kaksi rokotetta kolmesta takaisi riittävän suojan matkalle. Omalta osaltani homma hoitui yksityisellä lääkärillä tunnissa. Se palvelun nopeus! Lääkäriin - apteekkiin - takas lääkäriin - kotiin.

Lisäksi jos ei halua maksaa kalleinta ja turvallisinta malarialääkettä eli Malaronea, niin Lariamia pystyy testaamaan mahdollisten sivuvaikutusten varalta. Hintaeroa kun näillä kahdella on reilusti. Meidän retkikunnassa syödään molempia ja katsotaan kuinka käy.

Tämän aamun kokouksessa poistettiin Kilimanjaro ohjelmasta ja päättettiin lentää Arushasta Sansibarille, ihan ajansäästön vuoksi. Reitti pohjoisesta Dar Es Salaamin suuntaan ei kuulemma ole niin luotettavan varma ja nopea kuin lännenpänä Tansaniassa. Kuitenkin kun lähdetään Tansaniaan asti, niin itse ainakin haluan kuluttaa suurimman osan ajasta jossain muualla kuin bussissa istuen.

Henkilökohtaisia ongelmia ja paljaita jalkoja

Naisena törmää hyvin usein ongelmaan: mitä laitan päälle. Tällä kertaa minun (aka Marian) ongelmana on se, että mitkä kengät pistäisin jalkaani. Vaelluksilla ja muutenkin partiossa turvaudun Jalaksen maihareihin, joihin tutustuin ollessani intissä. Mielettömän mukavat ja sopivat jalalleni, mutta Tansanian auringon alla en jaksaisi nahkaisia varsikenkiä pitää. Toinen vaihtoehtoni, eli H&M:n muoviset sandaalit eivät houkuttele yhtään sen enempää.

Tänä aamuna bongasin lempiblogistani Eeva Kolun postauksen paljasjalkakengistä ja nyt olen jo muutaman tunnin ajan pohtinut, että miltä tilini näyttäisi kenkien oston jälkeen. Toimivatko ne polttavassa Afrikassa? Ovatko ne oikeasti hintansa väärti? Eniten houkuttelee hassut ja ehkä ei-niin-kauniit Vibram Five Fingers Treksport Lady -popot, jotka erottelevat varpaat. Hirveästi houkuttelisi apina-look, mutta kestäisivätkö jalkapohjani ja hajonneet polveni ohutta pohjaa.

Kuva kopioitu erittäin epäeettisesti scandinavian outdoorsistaa, mutta tarkoitus on kuitenkin hyvä!

Jos siis joku on vaellellut pitkiä matkoja ja mielellään lämpimässä, niin olisi ihan jännä tietää, miten popot toimivat. Vai olisiko jokin muu kenkä parempi vaihtoehto? Olen aina paasannut hyvien kenkien tärkeydestä, enkä luovu periaattestani ulkonäöllisistä syistä, varsinkaan 20 päivän reissulla. Lisäksi kokemukseni päiväntasaajan eteläpuolella ovat suhteellisen rajoitetut, joten kaikki vinkit ovat tervetulleita :)

Money money money, always sunny...

Suurin kynnys lähteä ylipäätään minnekään on varmasti raha. Eipä meilläkään, Resistanssi, imulla, ole ylimääräisiä seteleitä heiteltävänä ilmaan. Niinpä omien rahanhankkimisprojektien ja sijotuksien ohella olemme hakeneet rahaa kaikilta mahdollisilta tahoilta. Tänä vuonna Folke Bernadotte -apurahahakemuksia haettiin yhteensä 23 kappaletta 356 partiolaiselle. Haettujen tukien kokonaissumma on noin 26 000 euroa pienempi kuin mitä sitten käytännössä jaetaan. Voi itku! Lisäksi kaupungin avustus ympättiin normaaleihin avustuksiin. Mutta Folke Bernadottelta tipahti kuitenkin 800 euroa. Jihuu! Nyt enää tulisi hankkia 7200 euroa jostakin. Tosin yksi metsänraivausoperaatio Itä-Suomessa on jo korvamerkitty meidän vaeltajaryhmälle. Nyt vain pidämme sormet ristissä ja silmät auki kaikkien mahdollisten rahalähteiden kanssa. 1800 euron lovi jokaisen opiskelijan lompakkoon kun tuntuu vähän liian suurelta.

Itse herra Bernadotte suoraan YK:n päämajasta, NYC:stä

Maailman parantamisen ihanuus ja kurjuus

Kun lentoliput saatiin varattua ja matka alkoi käydä toteen, oli seuraava etappi saada jokin kehitysyhteistyöprojekti. Ihan varmasti joku ottaisi neljä partiolaista ilmaistyöhön innosta kiljuen. Eihän se nyt ihan noin mennyt. Projektin saaminen osoittautuikin yllättävän haastavaksi. Ensin käytettiin kaikkia mahdollisia kontakteja Suomen suurlähetystöihin ja konsulaatteihin jo ennen kuin olimme edes päättäneet kohdemaata. Sitten alkoivat sähköpostit lennellä Annan Tansanian kontakteihin ja muutama projekti jouduttiin hautaamaan kaiken maailman syistä. Itsellänikin on kontakti Tansaniaan ja tätä kautta löysin Toini Niskasen ja Morogorolaisen orpokodin. Odotettavissa on ainakin vierailu siellä ja katsotaan, jos pystyisimme tekemään siellä jotain hyödyllistä. 

http://kehyaputoinintori.com/ Linkistä löytyy esittelyt Toinin torille, ja kuinka itse voi auttaa. Itselläni on aina terve epäilys, että mihin rahat käytännössä menevät ja Toinin tori on luotettava kohde. Ja mikä parasta, ei edes tarvitse matkustaa Tansaniaan auttaakseen Morogorolaisia orpoja! 

Nyt Tansaniasta kuului SP:n kautta: partiokontakti ja kehitysapukohde on löytynyt! Toinen kohde on Coast Regionilla, jossa rakennettaisiin vähäkustanteisia taloja ja toinen Morogorossa, jossa istutettaisiin puita. Ja mikä parasta, meille on mietitty seuranta ainakin projektien ajaksi, jolloin me maksamme seuraajan ruoat ja hän auttaa meitä hankkimaan halvemmat kulkuvälineet ja – yhteydet. 

Lonely Planetin matkaopas on ollut näppärä iltalukeminen

Nyt kun projekti on hanskassa (noin suurin piirtein), on paljon helpompi väsätä erilaisia avustushakemuksia. Kunhan saisimme vielä projektin aikataulun, niin voisimme alkaa miettiä muita aktiviteetteja ja lyömään lukkoon esimerkiksi safarin tilausta ja saunomista Annan tutun luona Dar Es Salaamissa.

Mistä ajatus sitten lähti?

Syksy 2008: Uudet vaeltajat (kiitos ikäkausiuudistuksen) istuivat porukalla miettimässä toimintasuunnitelmaa moneksi vuodeksi eteenpäin. Ohjelmaan saatiin kaikenlaista luontoretkestä kuntoiluun ja pj-kurssin käymiseen. Keväälle 2009 merkittiin Suomi-projekti, kesään 2012, kauas tulevaisuuteen, rustattiin vanhimpien vaeltajien ulkomaanprojekti. Jossain vaiheessa lensi läppä, että mitä jos lähdettäisiin Afrikkaan. Kukaan ei muista missä, milloin ja mistä idea syntyi. Tai ainakaan kukaan ei enää tunnusta hullua ideaa omakseen.

No, idea ehti hyvän aikaa muhia, ennen kuin se uudestaan otettiin viime keväänä puheeksi. Viime syksynä vasta rupesikin tapahtumaan! Syyskuussa, juuri ennen Eevan vaihtoon lähtöä, tapasimme ja teimme karkeita hahmotelmia reissusta. Vielä mietimme, onko Afrikka oikeasti realistinen vaihtoehto. Selvitimme asiaa ja tulimme tulokseen, että onhan se. Konsultoimme kohdettamme vielä alan miehellä, Riku Rantalaltakin. Jos siha pystyy, niin pystyy hakatyttökin!

Syksyllä olemmekin kokoustaneet jo useamman kerran miettien reissun tavoitteita, yhteisiä sääntöjä, varainkeruuta ja käytännön asioita rokotuksista majoitukseen. Ennen vuoden vaihdetta saimme myös vihdoin tehtyä päätöksen kohteen suhteen. Lentoliputkin on jo varattu, joten nyt on aika lyöty lukkoon: 10.–30.8.2012 nämä tytöt bongaavat norsuja Tansanian savanneilla.

Suomen Partiolaiset on myös valinnut viisi vaeltajavartiota pilottivartioiksi ulkomaanprojektiin, koska projekteja ei juuri vielä ole tehty ja käytäntö on vakiintumaton. Olemme yksi näistä viidestä vaeltajavartiosta, joten tukea on onneksi riittämiin.

Nyt pohdinnan alla on, että mitä todella haluamme reissun aikana tehdä ja nähdä ja, ennen kaikkea, mihin kaikkeen budjettimme antaa myöten. Vastuuta on jaettu tehokkaasti, siinä missä Heini tutki lentolippuja, Maria ihmettelee aktiviteetteja, Eeva avustusvaihtoehtoja ja Anna lähettelee sähköposteja SP:lle ja pitkin maailmaa.

Projektimme tavoite numero yksi: halutaan nähdä norsu ja kirahvi. Mutta tämä tavoite ei suinkaan ollut ainoa tavoitteemme. Nyt kun lentoliput on varattu, tuntuu koko ajan enemmän siltä, että tavoitteemme ovat oikeasti toteutumassa. Kukapa olisi uskonut.

-          Anna ja Maria